Koivu

Elämänohjeita mummolta

In Yleinen by JenniLeave a Comment

Kun mummollasi on 70 vuotta enemmän elämänkokemusta kuin sinulla, siinä kannattaa kuunnella juttuja tarkalla korvalla. Välillä sitä on oikeastaan todella vaikea hahmottaa, että mummo on syntynyt vain neljä vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen. Hän on nähnyt sodan, Suomen uudelleen rakentamisen ja kehityksen, aina tähän päivään saakka.

Kun kävin moikkaamassa mummoa, utelin vähän neuvoja, miten tätä elämää kannattaa elää. Vanha maatalon emäntä vähän hämmentyi kysymyksistä, mutta sieltä sitä juttua alkoi taas tulemaan räkäsen naurun säestämänä.

Elämänohjeita mummolta

”Pittää vuan luottoo siihen, että jokkaisen illan jäläkeen koittoo uus uamu. Ussein seuraavana päivänä murheet on jo pienempiä.”

Näin kuului ensimmäinen neuvo, kun kysäsin, että miten sitä mummo on jaksanut rämpiä vaikeidenkin aikojen läpi. Kunnon yöunet ja täysi maha on kuulemma parhaimpia murheen karkottajia, ja totta puhuen, näin se mullakin mennee. Ja täytyy muistaa sekin, että harva tämän päivän murhe on läsnä enää vuodenkaan päästä.

”Elä hullusti ala töitä tekemää, kaik ne jiä tänne kuitenkii. Pittää sitä nuorena elämästä nauttiakki, minun kengistä ei tanssilattiat kuluna, mutta mäne sinä!”

Mummo aloitti työnsä aikanaan piikana, meni 23-vuotiaana naimisiin ja päätyi maatalon emännäksi. Kuten arvata saattaa, ei siinä vuosilomapäiviä juurikaan kertynyt. Työtahti oli kova, eikä aikaa ’yl’miäräsille humputuksille’ juurikaan ollut. Sota-aikana Suomessa vallitsi myös tanssikielto, jonka takia parikymppisten tanssit jäi vähille tuohon maailman aikaan. ”Tai sitten olin liian tunnontarkka. Järjestihän ne sallaa tanssiloita, ja vei minun siskokin tanssivehkeet jo päivälä tienlaitatalliin ja karkas illalla tansseihin, mutta en minä lähtenä. En minä ossaiskaan tanssia, mutta opettele sinä ja piä lystiä minunkin eestä”. Joten ystävät ja kylänmiehet, muistetaanhan elääkin kaiken suorittamisen keskellä, mummo käskee!

”Männee ne myrytkin sivute, ku on vua hiljoo.”

On mummon versio sanonnasta ”jos et voi sanoa mitään hyvää, älä sano mitään”. ”Nii ku on olluna ja toimina, nii ei uo piässynnä vihamiehiä karttumaan” totesi mummo. Nykyään valittaminen tuntuu olevan lähes trendi: some on huutanut viikon huonosta säästä ja sen aiheuttamasta mielipahasta. Siis säästä, asiasta, jolle kukaan ei mahda mitään. Itekkin osaan olla ajoittain hyvin takakireä, mutta pikkuhiljaa sitä on sisäistänyt, että välillä vaikeneminen on kultaa. Good vibes ja sitä rataa.

Nuoruuden huumassa ja uhmassa on välillä hyvä pysähtyä ja kuunnella vanhempia ja viisaampia. Ja no, uskon, että valtaosa tätäkin sivua lukevista on nuorempia kuin meiän teräsmummo! Miltäs nämä neuvot kuulosti teiän korvaan? Jäikö jotain oleellista sanomatta? Huikatkaa tähän alle, mikäli jäi jottain mielenpäälle, kuullaan mielellään teiän (tai teiän mummojen tahi pappojen) mietteitä!

Aurinkoista viikonloppua!

Leave a Comment